Perttulan tila

Perttula

talonpoikaistalo Laukaassa

Laukaa on historiallisesti yksi Keski-Suomen suurimmista maatalouspitäjistä. Enemmistö Laukaan maatiloista oli viime vuosisadalla pienviljelystiloja. Pitäjän erityispiirre oli kuitenkin lukuisat suurtilat, joissa elämäntapa oli verrattain lähellä Etelä-Suomen kartanokulttuuria – tai ainakin sitä tavoiteltiin.

Perttula Leppäveden kylässä kuuluu pinta-alaltaan seutukunnan suurten tilojen joukkoon, mutta talo ei ole kuulunut missään vaiheessa kartanokulttuuria tavoitelleiden Laukaan suurtilojen ryhmään. Perttula on talonpoikaistalo – talonpoikaisia arvoja, elämäntapaa ja kulttuuria vaaliva maatila.

Perttulaa voi luonnehtia tilaksi, joka on aina elänyt vahvasti ajassa talonpoikaisia perinteitä ja tilan traditioita noudattaen. Siihen liittyy ylisukupolvisena perinteenä miesten ja naisten tasa-arvo. Perttulan emännillä on ollut aina painava sanansa sanottavana talon asioissa.

Pitkä historia aina 1700-luvulta lähtien

Suunnilleen nykyiseen kokoonsa Perttula laajeni 1800-luvun lopulla, kun taloa vuoteen 1911 isännöineet Severus ja Serahfiina Kuukkanen ostivat naapuritilan Rantalan. Perttulasta tuli näin runsaan 200 hehtaarin tila, jossa oli peltoa noin 65 hehtaaria. Tilan pellot ovat Leppäveteen viettäviä viljavia savimultamaita. Erityisesti pohjoisen Keski-Suomen maatilojen yleinen vitsaus, halla ei ole ainakaan sataan vuoteen vieraillut Perttulan pelloilla.

Perttula poikkesi pitäjän suurtiloista myös sikäli, että taloon kuului vain yksi torppa, Majanen Suppaanniemessä Leppäveden rannalla. Laukaan suurtilojen työvoimana saattoi olla viime vuosisadan alussa toistakymmentä torpparia.

Perttulan historia ulottuu kauas menneisyyteen, ainakin 1700-luvun jälkipuoliskolle saakka. Talo on ollut jo ennen Severuksen isännyyttä keskeinen ja laajalti tunnettu, sillä talon yhteydessä on ollut kestikievari. Matkalaisia varten oli erillinen avara tupa lähellä päärakennusta. Severus oli lautamies ja hänen isännyysvuosina tupaa käytettiin käräjäsalina.

Varsinainen päärakennus ja erillinen tupa olivat sopivasti suorassa kulmassa toisiinsa ja niinpä Severus yhdisti rakennukset. Talojen väliseen solaan rakennettiin pari huonetta. Näin syntyi tavanomaisesta rakennustyylistä hiukan poikkeava Perttulan nykyinen päärakennus.

Perttulaa viljeltiin viime vuosisadan alussa perinteiseen tapaan. Maidontuotanto ja siihen liittyen heinän viljely olivat keskeistä. Erityispiirteenä on mainittava, että Severus oli hevosmies. Talo tunnettiin jo silloin hyvistä hevosistaan.

Kestikievari ja myöhemmin käräjien pitopaikka merkitsivät sitä, että Perttulalla oli keskimääräistä talonpoikaistaloa enemmän yhteyksiä maakuntaan ja laajemminkin Suomeen. Elämä talossa oli vilkasta. Perttula oli kylän keskus.

Tilaa kehitetään

Uusi vaihe Perttulassa alkoi syksyllä 1911, kun Severus ja Serahfiina Kuukkasen tytär Kaisa ja hänen puolisonsa Vihtori Vesterinen ottivat vastuun tilasta. Vihtori Vesterinen (1885–1958) oli suurtilallisen poika Kannonkoskelta. Hänen perintöosuutensa kotitalostaan Kivikosta sisälsi runsaat 1000 hehtaaria metsää, joten suuri metsäomaisuus vahvisti merkittävästi Perttulaa.

Vihtori ja Kaisa Vesterisen isännyydessä Perttulan aikaisempi tiivis yhteys ympäröivään yhteiskuntaan laajeni ja syveni yhteiskunnalliseen vastuunkantoon. Se alkoi Suomen itsenäistymiseen liittyvissä tapahtumissa vuosina 1916–1919. Ajanjaksoon sisältyy muun muassa Vihtori Vesterisen keskeinen osuus sanomalehti Saarijärven Paavon perustamisessa ja hänen valintansa kansanedustajaksi vuoden 1919 eduskuntavaaleissa.

Ministerin arvonimen saaneen Vihtori Vesterisen valtiollinen ura jatkui vuoteen 1951 saakka. Hän oli jo 1920-luvulla kolmen hallituksen ministeri ja kaikkiaan hän oli ministerinä kahdeksassa hallituksessa. Hänen vaikutusvaltansa oli suurimmillaan Mauno Pekkalan hallituksen varapääministerinä ”vaaran vuosina” 1946–1948. Hän on jäänyt historiaan myös Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittajana 10. helmikuuta 1947.

Perttulaa kehitettiin 1920-luvulla monipuolisena maatilana, jonka arjesta melkoinen vastuu oli luonnollisesti emäntä Kaisa Vesterisellä isännän ollessa viikot valtiollisissa tehtävissä Helsingissä.

Vihtori ja Kaisa Vesterisen isännyyden vuosina Perttulan perinteet hevoskasvatuksessa ja raviurheilussa jatkuivat. Esimerkiksi 1930-luvun alussa talossa oli seitsemän hevosta. Koska Perttulassa oli suuri lypsykarja, olivat heinä ja kaura tärkeimmät viljelykasvit. Heinää ja laidunta oli yleensä noin puolet peltopinta-alasta. Kauraa oli kymmenkunta hehtaaria ja ruista viitisen hehtaaria. Ohraa ja vehnää viljeltiin muutamia hehtaareja. Myös pellavaa viljeltiin vielä 1930-luvulla, mutta siihen käytettiin vain muutamia aareja.

Perttula oli sekä maatalous- että kotitalousharjoittelutila. Rakennuksia uusittiin 1920-luvulla. Uusi 30 lehmän navetta ja seitsemän hevosen talli on rakennettu vuosikymmenen alkupuolella. Myös päärakennusta remontoitiin vuonna 1925.

Koneet saapuivat tilalle

Seuraava muutos Perttulan talossa ajoittuu 1940-luvun puoliväliin osana suomalaisen maaseudun suurta projektia eli karjalaisten sijoittamista uusille asuinsijoille ja laajemmin asutustoimintaa. Tuolloin Perttulasta lohkottiin kymmenen hehtaarin tila, jonka jälkeen peltopinta-ala on ollut noin 55 hehtaaria.

Sodan jälkeen vastuu Perttulasta siirtyi käytännössä seuraavalle sukupolvelle, Paavo ja Airi Vesteriselle. Varsinainen sukupolvenvaihdos toteutettiin vaiheittain siten, että vuosina 1947-1951 Vihtori ja Paavo Vesterinen omistivat Perttulan yhdessä ja sen jälkeen tila siirtyi kokonaan Paavo ja Airi Vesterisen omistukseen. Sukupolvenvaihdokseen liittyi Kannonkosken metsäomaisuuden jako sisarosuuksina Paavo Vesterisen sekä veljen ja kolmen sisaren kesken.

Paavo ja Airi Vesterisen isännyyden vuosikymmeninä Perttulaa kehitettiin määrätietoisesti. Paavo Vesterinen oli koulutukseltaan agrologi. Hänen isännyytensä vuosina Perttula jatkoi maa-, karja- ja kotitalousharjoittelutilana. Koneellistaminen alkoi keskimääräistä aiemmin eli talossa oli traktori vuodesta 1948 ja yksi Keski-Suomen ensimmäisestä leikkuupuimureista vuodesta 1952. Lisäksi peltojen salaojitus aloitettiin 1950-luvulla.

Paavo Vesterisen (1918–1993) isännyyden vuosina Perttulan perinne maineikkaiden ravurien maatilana nousi uudelle tasolle. Perttulan huippuravureita olivat muun muassa Vihtori ja Paavo Vesterisen omistama Erikka. Paavo Vesterisen isännyysajan menestyneitä ravureita olivat myös Erolo ja Toimitus.

Kunnallisneuvos Paavo Vesterinen jatkoi Perttulan isäntien perinteitä myös politiikassa. Ura Laukaan kunnallispolitiikassa ja lukuisissa luottamustehtävissä alkoi 1950-luvun alussa. Se merkitsi emäntä Airi Vesterisen suurta työtaakkaa ja vastuuta Perttulan arjesta.

Paavo Vesterinen oli kansanedustaja kolme vaalikautta vuosina 1975–1987. Viimeisellä vaalikaudellaan hän oli muun muassa laki- ja talousvaliokunnan puheenjohtaja. Paavo Vesterisellä oli mahdollisuus keskittyä kansanedustajan työhön, sillä vuonna 1977 Perttula siirtyi seuraavan sukupolven, Antero ja Leena Vesterisen omistukseen.

Uudistumista kohti nykypäivää

Antero Vesterisen isännyysvuosina Perttulaa kehitettiin kasvinviljelystilana, jossa hevoskasvatus ja raviurheilu olivat keskeisiä tilan tulonmuodostuksessa. Ensimmäisessä vaiheessa Paavo ja Antero Vesterisen yhdessä omistama Vokker kuuluu huippuravurina ja hyvänä periyttäjänä Suomen hevosurheilun historian parhaiden orien joukkoon. Perttulan tallin Puheli oli myös huipputuloksiin yltänyt ravuri.

Antero Vesterisen isännyyden aikana Perttulan perinteet yhteiskunnallisissa tehtävissä ovat jatkuneet muun muassa lukuisissa hevoskasvatukseen ja raviurheiluun liittyvissä luottamustehtävissä.

Maanviljelysneuvos Antero Vesterinen on tehnyt hyvin mittavan työn Keskisuomalainen Oyj:n hallituksen puheenjohtajana. Hänen puheenjohtajakaudellaan Keskisuomalainen laajeni yhdeksi maan suurimmaksi lehtitaloksi. Isännän lukuisat tehtävät ja velvollisuudet maatilan ja kodin ulkopuolella, merkitsivät tarmokkaan puolison, Leena Vesterisen suurta työmäärää ja vastuuta Perttulasta.

Keskisuomalainen Oyj:n hallituksen puheenjohtajana Antero Vesterinen jatkoi yhtä Perttulan merkittävintä perinnettä. Vastuu Keski-Suomen maakunnasta merkitsi hänen isoisälleen Vihtori Vesteriselle ennen muuta vastuuta sanomalehdestä. Vihtori Vesterinen oli Saarijärven Paavon hallituksen puheenjohtaja 1917–1932 ja sen jälkeen Keskisuomalaisen hallituksen puheenjohtaja ja keskeisin vastuunkantaja kuolemaansa eli vuoteen 1958 saakka. Kunnallisneuvos Paavo Vesterinen oli pitkään Keskisuomalaisen hallituksen puheenjohtaja. Keväällä 2017 alkoi Perttulan neljännen sukupolven, Antero ja Leena Vesterisen tyttären Riitta Vesterinen-Virtasen vastuun aika Keskisuomalainen Oyj:n hallituksessa.

Osallistuminen vastuun kantamiseen maakunnan sanomalehdestä, Keskisuomalaisesta ja tänä päivänä yhdestä Suomen suurimmasta kustannusyhtiöstä, Keskisuomalainen Oyj:stä on Perttulaan liittyvä ainutlaatuinen perinne. Se on ollut osa Perttulaa viimeiset 100 vuotta. Riitta Vesterinen-Virtanen jatkoi perinnettä vuodet 2017 – 2024 lehtiyhtiössä, jonka Perttulan lujatahtoinen emäntä Kaisa Vesterinen aloitti 1920-luvulla. Siitä muistuttaa Kaisa Vesterisen reliefi Keskisuomalaisen toimitalossa Jyväskylän Aholaidassa.

Perttula on tänä päivänä Vesterisen neljästä sisaruksesta kolmen, Riina Vesterisen, Raisa Vesterisen ja Riitta Vesterinen-Virtasen omistama tilayhtymä. Talo ja maatila elävät ajan muutoksessa, työ ja toiminta muuttuvat, mutta Perttulan talonpoikainen perinne, kulttuuri ja elämäntapa ovat arvossa.

Teksti: Lasse Kangas

logo